Lasseartihkal Sámi skuvlahistorjá 4-girjái. Davvi Girji 2010.
Ole Thomassen:
Skuvllijægje Lars Holgersen
 Ole Thomassen
(Foto: Ole Thomassen: Lappenes forhold / utlånt av Elida Thomassen) |
Dát bihttá lei prentejuvvon Sami Usteb-aviissas nr. 9-1901. Sami Usteb lei sámi bláđđi mas almmustuvai jagiin 1899-1903. Bláđi goastadii Sámemiššuvdna ja dan doammaheaddjit leigga Čuđegietti (Porsáŋggu) suohkanbáhppa Jens Otterbeck ja Davvesiidda suohkanbáhppa Gudbrand Tandberg.
Aviissas lea čállin namahuvvon dušše «O.Th.» Dat orru leamaš Ole Andreas Thomassen (1844-1926). Sus lei oahpaheaddjioahppu Álttá oahpaheaddjiskuvllas ja lei oahpaheaddjin Dálbmeluovttas, Fálesnuoris, Ákŋoluovttas ja Porsáŋggus. Son čálii 1896-98 čilgehusa mearrasámiid diliid birra, maid sáddii dalle dutkái Just Knud Qvigstadii. Čilgehus almmuhuvvui easka 1999:s namain Lappenes forhold. Son čálii ollu aviissaide ja son lei maiddái sámedutki J. A. Friisa mielbargin.
Mii eat leat vel nagodan gávnnahit goas ja gos namuhuvvon Lars Holgersen lei oahpaheaddjin, muhto dat orru leame 1800-logu gaskamuttus. |
Go boares skuvllijægje, Asle, læi jabmam, šaddai Lars Holgersen namatuvvut su maŋestčuovvon dam doaimatussi; dastgo Lasse læi, dieđak jo, hirbmad sikke lokkat ja čallet — dat læi dat, maid son læi oappam papa sidast, dalle go son oroi dast vækkebardnen.
Mutto gæča, okta dingga læi, maid son vuost fertti dakkat, ouddalgo son oažoi dam doaimatusa, ja dat læi, atte son fertti ovta jage orrot oapatusa vuolde oappaskuvlast.
Su ječaš mielast dat gal oroi læme sudnji darbašlašmættom; mutto bondek (gielda assek) dattu dam nuft, ja Lasse fertti mannat dokko oappat.
Eksamena son galle oažoi, daggaraža go son oažoi; mutto buorre eksamen dat i galle læm.
Ja dat bodi gal vissa dast, atte dat bæggamas «gramatika», mi dobbe oapatuvvui, dam son eisige i mattam rievtes lakkai oappat, ja i dat vel gævvam buorebut rekeginage.
«Ja de legjim vel nuft gaigas (jalla), atte fast nubbadassi alggim lokkagoattet», celki Holgersen; «dam i galgaše oktage dakkat aito ouddalas eksamena», celki son, «Mon muitotaddim dam ođđasest vitta bæive ja ožžom karakternummaren 5, ja jos mon lifčim muitotaddam dam gutta bæive, de duođai lifčim ožžom karakternummaren gutta.»
Mutto religiona (kristalas oappogirji) harrai galgai son ječas hui burist, dainago son læi dam harrai bodnjai, celki son, bodnjai dego bæceruotas.
Nuft jođi son dal birra gielda ja mæistarušai skuvllimbargoin. mutto olbmuk æi likom sudnji, damditi go son læi bodnjai su sanidasas ja boastosti daiguim; ja oppet bagjani naggo ja soappamættomvuotta dobbe, gost son jodi.
Jagek golle. Odda aigek botte ja maidai ođđa gaibadusak. Dak birra, daloi mieide jotto skuvlak heittujuvvujegje, ja visses skuvilabaikek mærreduvvujegje.
Mutto Holgersen oroi danen sæmman, go son juo lavige læt, ja su oapatæme-bargos bargai son su boares harjanam vieros mielde ige vuttivalddam eksamenid ige skuvllim harrai cuigudæme čallagid.
Kristalas oappo læi sikke dat vuostemus ja manemus gæčos bæive, ja de maŋemusta vaiddalegje bondek dam harrai dam boares proavasi. Mutto son oaiveldi, atte Holgersen læi, nuftgo maida vuoiggad ja riekta læ, valddam dam aidna darbašlaža oaivve-aššen; damditi legje maida su manak dak čæpemusak girkkoguolbest.
Holgersen ani su bagjeliguoddalegjides bogustakkan ja addi sigjidi vel bilkkedamsanidge.
«Gæ, duo boatta nulla», celki son, go son muttom bæive gavnadi njælljasin sist: «duo vel okta — golbma — njællje nulla ige oktage verdogas nummar oudabælde? Na mi bat dast dalle šadda? Nulla bajasčallujuvvu, ja nulla maida mæntan (vuorkkanummaren) hæ, hæ!»
Mutto de manne bondek skuvlladirektør lusa.
De læi giđabællai dalve. Bæivaš liggi sagga, ja muotta suddai viessodaki alde.
Holgersena mosko-stobost gullui davalaš bullam — bajemuš juokko manain lokke sin bibalhistoria. Ješ son čokkai ommančiegast ja vuoladi suoppalrissid. Ribak ja baperbittak legje mietta guolbe, ja su katetar (skuvllimstuolo) guorast læi stuorra čacceladdo.
De goalkotuvvui uvsa ala.
«Goarŋo bagjel», čurvvi skuvlla-oapatægje, ja manak nistetedje bokkusid.
Okta olmai bođi sisa ja ravkai buore bæive. Holgersen gobmerdi vastadussan, mutto dagai ain su suoppales,
«Aiguiim mielastam dal oažžot gullat rnanaid», celki olmai.
«Noa jo, jos fal aničak maidege suotasvuođaid dam harrai, de gula fal don, agja», celki skuvlla-oapatægje: «lokket ain, di čivgak (manak)!.
Mutto i dat læm nuft addimest, — dat læi oapatamlakke, eksamenerijubme, maid olmai datoi gullat.
Holgersen riemai dal javotaga gæčastallagoattet dam kroppi (olbmai).
«Gi be olbmaid dat don læk?» celki son.
«Noa, dat læ skuvlladirektør.
«Ja nu, ja nu — noa juo, okta dat galgga læt daninge.»
Son suppi dasto suoppala erit ja loaidasti skuvllim-katetares ala.
«Dat daidda læt religiona harrai, maid don vissa halidak gullat», celki son ja bijai brillaides (čalbmeglasasides) njunnai.
«Gitos, im dam gal: sagga ouddaleb uccanaš rekiga.
Mutto celke munji vuost», celki skuvlladirektør, «manditi dast læk nuft ollo ribak guolbest ?»
«I læk vieso akko suoppalastam.»
«Manne i?»
«I sust læm suoppal.»
«Na, gost læ buok dat čacce dasa boattam?»
«Duobbe bajeld», celki Holgersen. «Okta gæđge læ cuovkkanam dake alde», celki son vela.
«Na, ikgoson don satase bigjat dasa ođđa gæđge?»
«Æi læk gæđgek.»
«Noa vissa don ožusik loanas ovta gæđge. du granninad.»
«Æi dak dato munji lonit maidege.»
Skuvlladirektør barddeli oaive ja anoi dal oažžot gullat manaid, jos dak ouddamærka diti lifče čæpek metermitto oaivvelid diettet.
«Noa, lifčigo dat obba gæččamestgo manain», celki Holgersen; »im mon læk vel ješge rievtoi dovdos daidi.»
Son ruokastalai dal bæljeduoges ja savai ječas dokko, gost bipparak de šaddek.
Ašše gal i damditi buorranam, mutto dađe æmbo vaddani, dastgo dal datoi skuvlladirektør maida manaid gæččaluvvut geografast ja nuft ain.
«Don Oula Peter boađak dal vazzet karta lusa.»
Ja Oula Peter važašisgođi dokko guvllui, mutto i gal jottelet; dastgo barnaš i læm goassego ouddal læmas karta lutte.
«Noa, oainakgo don dal maidege dobbe?»
Oula Peter i jienadam maidege. Buok dat šaddagođi sudnji dal birrajorbasen.
«Matakgo gavdnat London gavpuga, barnačam?»
Mutto dat læi sæmma vaddolas Oula Peteri go ovta čalmetes boares akkoi gavdnat goarromnalo avjoguorme siste.
Dal galgai maida Holgersen ješ riebmat vækken. Son sikkoi brillaides ja riemai occa-goattet ja guovllagoattet ovta rika mielde bajas ja nubbe mielde vuolas čađa buok mailme-osi; mutto i šaddam manenge. «I obba čuožoge London gavpug dam karta alde», celki son javotes æddemielain ja guovlai skuvlladirektør ala bajabæle brillaravdai.
«Ja mon almaken oainam dam dabe dam rajest», celki skuvlladirektør.
Manak goččujuvvujegje olgus, ja skuvlladirektør garai Holgersen ala; Holgersen gæččali dal galle njalmostet vuostai nuft ollo, go son biđi; mutto dam lavllaga loappagæčče šaddai almaken dam lakkai, atte son fertti occat æro erit skuvllimbargost, ja dat i obba læmge ila arrad.
«Mutto son (skuvlladirektør) læi aito galggat muo gæččalet religiona birra», celki Lars Holgersen, ja gobmerdemin čolggadi son doarras rasta guolbe čolga mannat.
O. Th.
Sámi skuvlahistorjá 4